Kirppis-kokelas

Hui, taas vierähti liian monta päivää kirjoittamatta blogitekstiä. Tämä kesä kyllä on sellaista hulinaa, että oksat pois! Eilen illalla vihdoin kotiuduimme Pohjanmaan reissultamme. Ihana olla kotona taas! Yli viikko silläkin matkalla vierähti. Mukavaa oli! Parasta oli nähdä perhettä, kavereita ja päästä valmiisiin herkkupöytiin joka päivä. <3 Golfia ei sitäkään ehditty harjoitella enää sitten sen ensimmäisen kerran. Vähän jännittää! Enää muutama hassu päivä ennen green card -koetta. Hjälp! Aikalailla tuurista taitaa olla testin tulos kiinni. No, golf-vaatteitahan aina "tarvitsee" jo pelkän kokeen tekemiseen. Nyt on parasta saada se kortti, jotta vaatteille tulee käyttöä niiden ihan oikeassa käyttötarkoituksessa. :)

Tänään ukkosen jyristessä otimme vihdoin härkää sarvista ja sukelsimme alakerran varastoomme ja kaikkeen roinaan ja krääsään, mitä sieltä löytyy. Paljon tavaraa tiesimme kyllä omistavamme mutta silti järkytyin avatessani laatikoita ja pusseja. Vaatteita, laukkuja, kenkiä, you name it. Monissa alehankinnoissa vielä hintalaputkin kiinni! Kaikkea sitä onkin raahannut mukanaan kaikki nämä vuodet. "Ehkä tätä vielä joskus tarvitsee?". Bullshit. Jos jotakin vaatetta ei vuoteen ole käyttänyt, tuskinpa sitä käyttää jatkossakaan. Sillä periaatteella nyt karsinkin kaiken ylimääräisen. Monen tunnin työn tuloksena kymmenen poksahtamaisillaan olevaa Chiquita-laatikkoa valmiina vietäväksi kirpparille. Tällä kertaa en vielä vanhoja vauvanvaatteita vie myytäväksi, vaikka alunperin olin sitäkin suunnitellut. Nyt, kun Mejalle on pikkusisko aika varmasti tulossa, niin eiköhän suurinta osaa vaatteista tule ainakin jonkin verran käytettyä. Varsinkin, kun tytöt ovat molemmat syksyllä syntyneet. ...Voi että,  pitää vaan toivoa, että omat vaatteeni menisivätkin kaupaksi. Thumbs up!

En itse montaakaan kertaa ole kirpparilla elämäni aikana käynyt. Parina viime vuotena muutaman kerran, tytölle kun sieltä voikin löytää kivoja löytöjä. En tosin koskaan ole itse myynyt kirpparilla mitään. Siksi mielessäni pyöriikin tuhat kysymystä ennen kirpparille menoa. Kannattaako ennemmin viedä tavarat sellaisella kirpparille, jossa peritään pöytämaksu viikolta vaiko sellaiselle, jossa kirpparin pitäjä perii tietyn provision myydyistä vaatteista? Onko kirppareilla heinäkuussa hiljaisempaa? Millaista hintaluokkaa normaalit t-paidat, neuleet, housut yleensä ovat? Me, kun ennemmin myymme halvemmalle ja varmistamme sen, että vaatteita ei enää kotiin tarvitsisi tuoda. Toisen vauvan myötä kun se tavaramäärä tuskin ainakaan pienenee ja tilaa meillä kertakaikkiaan ei enää ole. Kuinka paljon tavaraa pöydälle voi kerralla laittaa? Omalla kohdallani en millään voi laittaa kaikkia vaatteita kerralla pinoon. Luulisi pöydän näyttävän houkuttelevammalta, jos vaatteita on sopiva määrä ja ne on kivasti aseteltu. Harkitsen vielä myös ulkokirpparia tulevana viikonloppuna. Jos säät suosii, niin eiköhän siellä saisi jotakin jo myytyä, jotta ei kaikkea sitten tarvitse viedä sinne sisäkirpparille. Kesäkirpparilla varmasti riittää väkeä, ja pääsee itsekin myyntihommiin. :)

Kerron sitten täällä lauantaina, että miten meni (tai ei mennyt). Huomenna nautitaan auringosta uimarannalla, ja josko sitä swingiäkin ehtisi ainakin kuivaharjoitella. Sunnuntaina suuntaammekin sitten Vierumäelle, jossa sedälläni on mökki urheiluopiston alueella. Siellä olisi tarkoitus golfata (?) ja nauttia viimeisestä yhteisestä lomaviikosta ennen mieheni töihin paluuta. Kuusi viikkoa hujahti kyllä hetkessä. Paljon me ehdimme tehdäkin mutta silti vähän haikea olo loman loppuessa. Siitä se syksykin sitten pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan... Onneksi itse saa olla kotona prinsessan kanssa, ja kohtahan meille on pikkusiskokin jo tulossa. Tekemisen puutetta tuskin ainakaan on näköpiirissä. <3

Lopuksi vielä yksi ehdottomista lempikappaleistani. Tähän ei kyllästy koskaan. Tämän myös häidemme laulaja lauloi juuri vihkimisemme jälkeen kirkossam, vår låt. En av de finaste minnen, for sure.

http://www.youtube.com/watch?v=BjzYnSviRn4&feature=related

En saanut videota tähän kovasta ja piiitkästä yrittämisestä huolimatta. Mutta innokkaimmat klikatkaa linkkiä :)

Finlands soligaste stad?

Ja-a, det har man hört många gånger. Finlands soligaste stad? Vad är det? Ni som vet svaret, vet även var vi med familjen befinner oss för tillfället. Härliga sommardagar har vi bakom oss och förhoppningsvis många flera framför! <3

Viime päivät olemme tosiaan olleet Pohjanmaalla mummin ja moffan luona. Säät ovat suosineet täällä, ihana kesäsää jatkunut, vaikka lähtiessämme Keski-Suomesta sadetta piisasi riittämiin. Voi että, on se lomailu vaan ihanaa! Vanhassa kotikaupungissa ei aikakaan tule pitkäksi, päinvastoin. Viimeiset pari päivää olemme viettäneet laatuaikaa isovanhempien kanssa ja tavannut paljon ystäviä ja tuttuja, joita pääsemme tapaamaan aivan liian harvoin muina vuodenaikoina. Ihanaa on kyllä ollut! Meja on onnensa kukkuloilla. Koko ajan löytyy leikkikavereita jonoksi asti! :)


<3

Urheiluhullu mieheni on kauan puhunut, että aloittaisimme yhteisen harrastuksen - minkäs muun kun golfin. Ihan outo laji tuo golf ei minullekaan ole, monet suvustani ja tuttavapiiristäni kyllä pelaavat. Itse en vaan oikein koskaan ole innostunut lajista, tai rehellisesti sanottuna edes antanut pelille mahdollisuutta. Viime vuodet ja kesät kun on joko ollut raskaana tai tiiviisti Mejan kanssa. No, tänään me sitten vihdoin lähdimme yhdessä kentälle. Suurin syy tähän oli mieheni varaama green gardin suoritustesti reilun viikon päähän. HJÄLP!! Jag måste träna!

Aloitimme ihkaensimmäisen golf-harjoitukseni driving rangelle (?) (=harjoitusradalla), jossa kaikki enemmän tai vähemmän amatöörit saavat ensiksi harjoitella lyöntiään (ja minun tapauksessani ihailla muiden tekemistä ja hävetä omaani). Mieheni ja isäni yrittivät parhaani mukaan avustaa oikean lyöntiasennon löytämisessä, palloon osumisessa sekä muissa "pikku"-probleemoissa. Mieheni yritti jopa clicheemäisesti opettaa lyöntiasentoa ihan konkreettisesti takaapäin (niin kuin aina elokuvissa tehdään :)). Meillä tämä opetus ei loppunut ihan yhtä romanttisissa merkeissä kuin leffoissa. Tosin, se nyt oli jo odotettavissa. Mieheni opetustyyli ja minun jääräpäisyyteni johtivat lopulta minun hieman liian kovaan tönäisyyni, mihinkäs muualle kuin mieheni jalkoväliin.

Tässä yksi esimerkki golf-radalla käydystä opetustuokiosta - voitte arvata kumpi puhujistani on mieheni ja kumpi minä.

A: Okej, då böjer du knäna.
B: Jag har gjort det redan.
A: Kom ihåg att håll triangeln mellan benen och bollen.
B: Du har sagt det 50 gånger redan.
A: Så där, så torrtränar du några gånger utan bollen.
B: Jag vill inte.
A: Glöm inte att spänn magmusklerna.

B: Håll käft!

"Spänn magmusklerna!" - Skojar du?!! Kuka käskee viikolla 28 olevan naisen jännittää vatsalihaksiaan? Herre Gud. Hyvä, kun tässä vaiheessa enää näkee omia varpaitaan mahansa yli, puhumattakaan olemattomista LIHAKSISTA mahan sisällä. Nåjo, onneksi isäni oli mukana, joten pahemmilta väittelyiltä vältyttiin. 



Tämä tilanne on vielä itselläni "muutaman" treenin päässä.

Harjoituslyöntien jälkeen menimme vielä pelaamaan kunnolla bar 3-radalle, jossa itse asiassa ylitin kaikkien odotukset lyönneilläni. Näin ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä mieli ja tarkoitus olisikin treenata nyt viikon ajan niin, että varmasti saan sen green cardin sitten, kun testin aika koittaa. Ehkä ne vatsalihaksetkin tässä sitten samalla vahvistuu!! (Hitto, jos mieheni saa kortin niin sittenhän minäkin :)) Olisihan kiva yhdessä käydä kilpailemassa pelailemassa, kun aikaa siihen löytyy. Olisi ihanaa, jos Mejakin innostuisi lajista sitten parin vuoden päästä (kentällä näkyi jo nyt ihania pikkupelureita), ja voitaisiin sitten tyttöjen kesken lähteä pelireissuille. :)

Mutta ei mennä asioiden edelle, ensiksi on klaarattava se testi.

ALE REA!

Herätyskello herättämään, vaatteet niskaan, rahat mukaan ja menoksi! Tätä on odotettu! "Kaikki mulle heti"! - asenteella riuhdot, tönit, vedät käsistä ja hamstraat alehyllyjen vetimiä henkesi edestä. Kotona kokeillessasi vaatteita ensimmäistä kertaa, huomaat, että eihän ne ollutkaan päällä niin kivoja kuin kaupan hyllyssä. Minkäs teet? Halvalla kun sai, niin pakko oli ostaa. Tunnistatko itsesi? :)

Juhannuksen ja joulun jälkeiset alepäivät ovat melkoista hulinaa. Itse vielä teini-iässä sitä jaksoikin pyöriä kaupoilla heti ensimmäisinä alepäivänä, ja usein jopa ensimmäisten joukossa. Harvoin sitä kuitenkaan teki mitään elämää suurempia löytöjä, lisää rättejä jo kaapissa lojuvien joukkoon. :) Viime vuosina ei enää alennusmyynnit ole samalla tapaa sytyttäneet. Jätän suosiolla tilaa innokkaimmille. Hiostavat pukukopit, pitkät jonot ja kamala ihmisvilinä ei enää aikoihin ole ollut yhdistelmä minun mieleeni. Ennemmin sitä käy ostoksilla oman mielen mukaan, rauhallisempina aikoina. Lisäksi alennusmyynnit Suomessa ovat suoraan sanottuna surkeat, ainakin suurimmassa osassa liikkeistä. Alennustangoilla heiluu useimmiten viime vuoden malleja, jämäkokoja tai muuten vain myytäväksi kelpaamattomia vaatteita. Parempi laatuiset ja halutuimmet vetimeet ovatkin sitten normaalihintaisia tai hurjassa -15% alennuksessa.

Siksi yllätyinkin tänään, kun pitkästä aikaa koko perheen voimin lähdimme kaupungille. Tarkoituksena oli käydä Kelassa täyttämässä jo kauan mieltä kalvaneet vanhempainetuuslomakkeet. Se sujui yllätyksekseni niin sutjakkaa, että olikin hyvää aikaa jäädä kaupoille pyörimään (pisteet Kelalle for once) Satuin piipahtamaan Polarn & Pyret - liikkeessä, jossa olikin suurin osa tuotteista -50% alennuksella. Mukaan tarttui Mejalle ihanan pirteä sadetakki ja matchaavat kumpparit. :) Harmi, että housuista ei löytynyt enää kokoja mutta niitä nyt löytää muualtakin, hakusessa mustat, basic kurahousut.

Meja tietenkin innokkaana heti testailemassa.

Aikaisemmin en hirveästi merkkivaatteille perustanut, varsinkaan ihan vauvaiässä. Vauvat - he, kun niin sotkevat, likaavat ja ennen kaikkea kasvavat vaatteistaan ulos (växa ut = kasvaa ulos? :)) niin nopeasti. Mejan myötä olen pikkuhiljaa alkanut antaa mahdollisuuden myös merkkivaatteille. Käytössä olen huomannut, että ne kun oikeasti ovat parempilaatuisia, kestävämpiä ja hintansa väärttejä monessa suhteessa. Varsinkin leikki-ikäisen vaatetukseen kannattaa mielestäni panostaa, ei pelkästään talvisin vaan myös kevät- ja syysilmoilla. Don't get me wrong, though, paljon meiltä löytyy myös mm. Hello Kittyä ja Bamsea - ne kun selvästikin miellyttävät Mejaa enemmän. Ja ovathan ne vallan suloisia käytössä! :)

Tämän välikausiasun hankin jo hyvissä ajoin Mejalle syksyksi.

Tarttuihan sitä pikkusiskollekin jotain pientä kotiintuotaviksi. PoPin vaatteissa minua miellyttää erityisesti ihanat värit ja hauskat kuviot heidän vaatteissaan. Man får en känsla av att varje klädesplagg har någon tanke bakom. Oj, vad roligt det skall bli att äntligen få hämta upp Mejas gamla babykläder från förrådet och börja sortera, tvätta och fixa färdigt till lillasysters klädskåp. Sen projektin aloittaisin mielelläni milloin vain mutta (mieheni vaati) päätimme yhteistuumiin, että odotamme vielä parisen viikkoa, kunnes on loputkin kotimaan matkailut takana ja mieheni loma loppu - sitten tartumme tuumasta toimeen. Tarkoituksena olisi ennen sitä vielä saada monta laatikollista vaatteita myytyä kirpparilla. Jos vihdoin pystyisi itsekin luopumaan ajatuksesta "Ehkä joskus tarvitsen tätä?" pidellessäni 8 vuottta vanhaa riepua kädessäni. Voi sitten hyvällä omalla tunnolla ostaa uutta tytöille ja itselle kirpparilta saaduilla rahoilla. :)

Pikkusiskolle söpön värikkäitä löytöjä

Huomenna lähdemmekin sitten Pohjanmaalle vanhempiamme, sukulaisia ja kavereita moikkaamaan. Saa nähdä pitkäksikö tämä reissu venähtää. Auto saadaan ainakin täytettyä laukuilla, vaunuilla ja muulla tarpeellisella, kun viikonkin matkasta on kyse. Uskomatonta miten paljon reissuun lähteminenkin on muuttunut lapsen saannin myötä. Mutta ihanaahan tämä on! Meja jo nyt innoissaan tulevasta matkasta! Tällä neidillä ei ainakaan matkailun puutetta tälle kesälle! :)

<3

Särkänniemeen Särkänniemeen!

Juuri kun olimme päättäneet, että nyt riittää matkailu ja pysymme hetken kotosalla, niin eiköhän sitten tullut  kutsu sukulaisperheen kanssa Särkänniemeen. ...Mikäs siinä. ajattelimme, kyllä sitä ehtii kotona istua sitten taas talvella! :)

Viime päivät on kyllä ollut melkoista hulinaa. Ensiksi oli mummi ja moffa kylässä pari päivää. Ja siihen heti perään fammo ja faffa. On Mejalla riittänyt leikkikaveria ja meno kyllä ollut vilkasta viimeiseen asti. Säätkin ovat suosineet (huh!). Välillä jo toivoisi, että helteet hellittäisivät, jotta voisi hyvällä omallatunnolla laittaa leffan pyörimään ja käpertyä viltin alle sohvalle. ...Å andra sidan skall man inte klaga! Man hinner ju ha kallt och "njuta" av regnet helt tillräckligt under andra årstider.

Mammas två sommarfavoriter: Meja & mansikat

Särkänniemessä päivä meni mukavasti. Kiertelimme alueella kaikessa rauhassa, kävimme delfinaariossa ja lisäksi Meja ajeli sähköautoilla (ajelisi luultavasti vieläkin, jos asia olisi ollut hänen päätettävissä). Delfinaario oli kyllä tytön mieleen. Kotiintuomisina oli oma pikkudelfiini, jolle jo tässä illalla tarjoiltiin makkaraa ja leipää. Ja pääsihän delfiini jo pelaamaan jalkapalloakin tyttönukkea vastaan. :)

Pääsimme myös seuraamaan aitiopaikalta artistien kertaustreenejä illan "Pitkä kuuma kesä" - ohjelmaa varten. Tänään oli vuorossa itse Danny ja "nouseva tähti" Martina Aitolehti. Jälkimmäisen treenejä seurasimme n. 2 minuuttia, jonka jälkeen mieheni totesi, että "Inte är du nån Celine Dion direkt men med henne skulle du kunna byta plats när som helst". Sen jälkeen jatkoimme matkaa. Huom! Ymmärtäisitte vertauskuvan paremmin, jos kuulisitte minun harakan hoilotuksen. :)

Leidit landella

Meillä nämä illat ovat näin kesäaikana venyneet aikalailla Mejan osalta. Monena iltana olemme neidin kanssa suunnilleen samaan aikaan lähteneet unten maille. Eihän tuo kesällä haittaa - ihana aamuisinkin vedellä sikeitä jopa kymmeneen. Omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle (parisuhde - mikä se on!?) on tietysti sitten vähemmän. Eiköhän ne rutiinit sitten taas palaudu, kun päivätkin lyhenevät ja syksy lähestyy. Nu är det dags att njuta av sommaren!

26+0

Tänään pyörähti jälleen uusi raskausviikko käyntiin. Piti hetki jo miettiä, että mikäs viikko se nyt olikaan kyseessä. Hassua! Esikoista odottaessani meillä oli tässä vaiheessa jo vaunut kasassa, vaatteet kaapeissa ja saattoi se petikin olla jo petattuna. :) Nyt ei ole ihan sama vauhti ollut päällä valmisteluissa. Toki sekin helpottanut paljon, että luultavasti meille nyt toinen tyttö on tulossa. Kaikki on sitäkin myöten jo valmiiksi hankittua (vaikka onhan sitä kiva jotain uuttakin hankkia!). 

Muuten tämä raskaus on mennyt aikalailla samaan malliin kuin ensimmäinen. Alussa pientä pahoinvointia, sen jälkeen ei oikeastaan mitään suurempia vaivoja (koputan puuta!). Kesällä kuumuus toki tuo mukanaan turvotukset mutta niistä ei voi valittaa, ne kuuluvat asiaan. :) Meja antoi odottaa syntymistään viimeiseen asti ja syntyi lopulta suht pitkän synnytyksen päätteeksi viikoilla 41+5. Saa nähdä milloin tämä toinen päättää ottaa lähtöpassit mahasta. Vähän jännittää kyllä vauvan koko! Meja oli syntyessään 4450cm (vaikka samana aamuna lääkäri arvioi neidin kiloa pienemmäksi!!). Ehkä parempi niin, muuten en varmaan koskaan olisi uskaltanut alkaa ponnistamaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja sylin täydeltä rakkautta saatiin lopulta työnnettyä ulos! :) 

Elämäni rakkaus

Välillä on vaikeuksia itselläkin uskoa, että mahassani on vauva. Arki, kun pyörii niin Mejan ympärillä ja joka hetki hänen kanssaan on toistaan antoisampi. Luulenpa, että uuden tulokkaan olemassaolo kolahtaa kunnolla sitten vasta, kun tämä itse on maailmassa. Sen jälkeen ei varmasti pystyisi kuvittelemaan enää elämää ilman kahta pientä prinsessaa. Mamman syli on ainakin varmasti kovassa käytössä. Tällä hetkellä ei näytä siltä, että Meja olisi siitä hevillä luopumassa. :)

Nyt tämä mamma nostaa jalat kohti kattoa ja nauttii yhden jos toisen mehujätskin! Jag <3 sommar.

Borta bra men hemma bäst!

Ojdå, näin sitä kesäpäivät vierehtää, kun on mukavaa! :) Kotiuduttiin siis eilen illan suussa meidän pidennetyltä viikonloppureissulta. Launtaiset häät meni kivasti, ja olivat todella mukavat. Ihana nähdä muiden onnen hetkiä. Samalla sitä muistuu vielä tarkemmin mieleen myös oma hääpäivämme reilu vuosi sitten.

Meidän neiti oli yksi vierasjoukon kovimmista tanssijoista, ja valloittikin tanssiliikkeillään vielä yhden maissa sunnuntaiyönä. :) Mammalle sen sijaan turposi jalat niin kovasti, että tanssiminen ei ollut loppuillasta enää yhtä nautinnollista. Mutta minkäs sitä teet tyttäresi puolesta... (varsinkin, kun oma mies on aikalailla vastakohta parkettien partaveitselle :D) Taisi jopa Meja huomata sen, kun juoksi aina kovaa vauhtia mamman luokse kun pappa lähestyi tanssilattiaa. Liekö tämä jo ennakointia tulevalle, 15 vuoden kuluttua "Pappa, du skämmer ut mej"! :)

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Tässä vaiheessa iltaa mammakin oli vaihtanut jo nakkivarpaat mukavimpiin kenkiin.

Sunnuntaina olikin sitten aika tutustua muumimaailmaan. Siellä kyllä vanhempikin tuntee itsensä jälleen lapseksi. Meja sen sijaan reagoi muumeihin aluksi hyvinkin varautuen. Tämä ei ollut mitenkään yllättävää. Meidän neiti on kyllä todella ujo ja rauhallinen, varsinkin aluksi uusissa ympäristössä ja uusien ihmisten ympärille. Asiaa ei auttanut, että haisuli tuli heti alkuun nuuskimaan neidin selkää. Tästähän vasta riemu ratkesi! Meja kirkui kauhusta - niin kovaa, että luultavasti muut paikalla olleet luulivat neidin olevan yksi näyttelijoista, jonka tehtävänä oli pelotella muumeja. Tämähän toimi, muumit eläytyivät täysillä mukana ja "esittivät" (?) erittäin pelokkaita (ks. kuvat). ...Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut ja loppua kohden Meja ei sitten halunnutkaan tehdä muuta kuin vilkuttaa ja silitellä muumeja. Tästä reissusta on puhuttu ja varmasti puhutaan vielä kauan <3

 Sunnuntai-iltana olikin aika sitten nousta laivaan Turusta Tukholmaan, ja se olikin Mejan mielestä koko viikonlopun kohokohta. Ni kan inte tro hur mycket vi talar om "stora båtar" hemma hos oss. Tösen är helt besatt av båtar av olika slag. :) Ilta vietettiinkin sitten pallomeressä, pomppulinnassa ja leikkihuoneessa. On se kyllä ihana nähdä kuinka oma lapsi nauttii ja leikkii silmät onnesta loistaen.  (Tottakai, sokerihirmu mamma ehti käydä tax freessä tyydyttämässä sokerinhimonsa)

Mamman masu sulautui muiden pallojen joukkoon.

Maanantaiaamuna olikin sitten vähän väsyneempää porukkaa. Laiva oli Tukholmassa klo  06.30. Noin kuuden tunnin unien jälkeen olikin ensimmmäisenä toiveissa löytää jokin kahvila, jossa sitten voisimme odotella kauppojen avautumista. Pitkältä tuo 3,5 tuntia tuntuikin. Meja onneksi sai kuorsata nukkua vaunuissa, sillä aikaa, kun me aikuiset (matkaseurana ystäväpariskunta) kulutimme minuutteja kahvitellen. Launtaipäivä kuluikin sitten shoppaillessa Tukholman keskustassa. Perheessämme jakautuu aikalailla mielipiteet shoppailun mukavuudesta ja tarpeellisuudesta. Varmastikaan shoppailuhullu mamma sekä kaupoissa hikoileva, nälistyvä, riutuva marttyyripappa ei ole mikään epätavallinen yhdistelmä parisuhteissa tai perheissä. Onneksi tämä mamma on pikkuhiljaa saanut shoppailuseuraa pikku-Mejasta, joka nyt jo onneksi viihtyy erittäin hyvin kaupoissa ja vaunuissa (varsinkin, jos on oikeat eväät matkassa).

Shoppailusaalis jäi kuitenkin melko laihaksi. Vähän tarttui jotakin mukaan Mejalle ja uudelle tulokkaalle (jolle en oikeastaan aikaisemmin ole mitään hankintoja vielä tehnyt). Kaikki on kyllä ollut todella erilaista tätä toista vauvaa odottaessa. Siitä voisinkin kirjoittaa seuraavan blogitekstini. :)

På hemresan stannade vi ännu vid Ikea i Tammerfors och köpte nåt smått och gott. Efter en trevlig minisemester är det skönt att vara hemma igen. Känns som att vi har varit på resande fot de senaste två veckorna. Mycket har vi sett och roligt har det varit men nog är det dags att stanna hemma en stund. Lungt har vi det dock inte ännu heller. Gäster har bokat in sig hos oss flera dagar framåt nu. Kul det också! 

<3

Jospa sitä ehtisi tämän bloginkin saada kunnolla alkuun nyt tulevina viikkoina! Yli sata näyttöä jo. Naurettava määrä varmasti monen mielestä mutta täällä päässä ollaan erittäin imarreltuja ja tyytyväisiä :) Tack alla! 

Dags att resa iväg igen!

Jag älskar sommar!

Huomenna suunnataan ihanien ystävien häihin Turkuun. Häät ovat ihania! Itse hulluna romantikkona rakastan häitä. :) Me vietimme tosiaan omia häitämme juhannuspäivänä viime vuonna. Päivä oli kaikin puolin ikimuistoinen.

En av de bästa dagarna i mitt liv

Sunnuntaina suuntaammekin sitten neidin kanssa ensimmäistä kertaa muumimaailmaan. Muumit ovat tällä hetkellä niin kova sana, että tuskinpa Meja uskoo silmiään, kun näkee OIKEAT muumit ensi kertaa. :)

På måndag är det dags att besöka Stockholm! Meja har talat om "stora båten" nu i flera månader och nu får hon äntligen åka med en själv. Jag tror att vår kryssning kommer att minnas av BOLLHAVET, och endast bollhavet. :)

Livet ler.

Trevlig helg!